Maailmansolan vuosiin ol kunnallislautakunnan puheejjohtajaan Anton Sjöblom Kouvolankylält. Sen tallellejjäännehes muistivihos on kirjotettuun kaikiist kyliist paikat missä ol majotettuun venäläist sotaväkii, se kun makso virkasa puolest niille taloille vuokran. Parolast ol mainittuun että "punaset ol majotettuun Kymiyhtiön ja Tirikohvin talois'". Sellasii taloi ei ollu täs kukaa kuullu olleekaa, ennenks vanhan veteraanin mielee muistu, että ol sielt Parolast joku myynny taloo Kymille ja siin talos asu siit Mikko Rihu, sillol kolme neljä poikaa. Ja siin talos o] venäläisii ja punasii saattannu olla tilapäisest yöpymäs. Se ol muistin mukaa just ennen kapinaa, tsaarivallan vuosiin. Ja niin se vihkokii on niilt samoilt vuosilt 1915-1918.
Tirikohvil taas ol tukinostoyhtiö, jonka pääpaikka ol Kaipiaisis, mut se oste]l kyl Tuohkolist mettii. Manu Huovilalt se ainakii osti sekä Arttu Kolan isält tukkii. Nestoor kun ol kymmevvuotias niin sen isä ajo silloi Tirikohvin rahtii vuonna 1907. Ja Tirikohvi makso kultarahas, pien nykysen kymmenpennisen (1989) kokoi raha vastas kymment markkaa. Totta se makso tukitkii niikun rahlit kullas.
Voilais ehkä täs lainata pien osa yhlest aikonaa kyläst lehtee lähetetyst kertomuksest : Talvel 1917 majail Ristolan tuvas venäläist sotaväkii muutama mies. Niist ol yks erityisen pienkasvui, sano olevaa Kubaanist kotosin. Sil ol hirviän hyvä lauluään ja aina se laulo kasakkalaului. Miehiil ol tuvan keskiorres riippumas puolikas sikaa ja siint ne piilukirvehel hätkäs palasii kaalisoppahaa.
Kun vapaussota siit alko, valkoset ol täst Savoo päi, Halmenniemel ol niillen pääpaikka. Punasiil ol iltamat palokunnantalol. Siel ol valkosii seas kemuis yhtä hyvin kun punasiikii. Mut siel ne valkoset tul huomaamaa, että asiat on nyt tiukkenemaa päi, ja silloi Juho Vainikka käy ottamas veljältää siint likehelt heposen lainnaks ja otti Laureenin rouvan ja sen tyttären kans Osuuskassan paperit ja rahat ja ne läksvät sen kyylin kans ajamaa enstietää Parolaa. Siel Juho vaihto oman heposee, jalkasin kun ol männy iltamii, ja siit alkovat pahtaa Halmennientä kohlen. Mikkelii vai mihkä ast ne arvopaperit tul)l siit vietyy taltee. Kaikevvaralt se Emilia Laureen ol pannu rahoi piiloo hiusnutturahaa, sil kun ol oikeen vahva ja komia tukka. Punaset taas ol yks kerta laittannu viestilapun sekä tupakka-askin koiran kaulapantaa ja koira ol tullu vartioist ohitte ja männy Lanttalle punasien päämajaa.
Matilda Pässilä ol ohjannu pientä joukkoo Halmenniemelle päi, nuorii miehii sekä tyttöi. Se ol oppahaan kun osas hyväst sinne männä. Mut yhles kohtaa punaset osu vastaa ja ne luul, että valkosii sotilahii on tulos, tytöil kun ol vaaliit liinoi päässää. Punaset alko ampua mut tää joukko ehti juosta suurien kivien taitte piiloo, ja pysyttelvät siit siel muutamii tuntii.
Halmenniemen koulul ol Kytön Martta keittiötöissä kuulentoist vanhaan. Ruokaa pit varustaa, Hirvelän talos ol keittiö, ja teetä pit yöllä keittää, kun tulivat vartiost miehet, esikunta kun ol siin. Kymenlaakson joukot ol siin enstee, mut siit ne muutti Partakoskelle, ja koululle tul Pohjois-Savon suojeluskuntalaiset. Niil ol hias kirjaimet PSS ja kun kysy niilt mitä se meinas, ne sano se on että poika saa surmansa. Korpijärvel siel ol taistelu. Punaset ol varastannu Mäntharjun kirkost viinit, ja kun tytöt pääs kesäl ripille niin ol vaan punaist viinimarjamehuu.
Haastovat että punasiil ol rokka keitettyyn Uutelas ja yks sano että tuliis nyn ne valkoset että tapeltais sen aikaa että rokka jähtyy. Valkoset ol silloi Tuuvankivel ast jo tulos ja joltai laukes ihlav vahingos pyssy ja siint se taistelu alko, punaset syöksy asemii ja rokka jäi syömätä.
Niver-Otto ol haastannu että hään ol tullu Amerikast kotii jo kapinan elel ja ol joutunnu pakko-ottii ja siit ol muas kun punasii män Suuremmäen taloo. Naiset siel justii leipo mut siihij jäi leivät. Kaik väet läksvät karkuu, Kukkolan Eino ol ja siel Suurelmäel ja läks juoksemaa minkä jaloistaa pääs. Otto ol sanonnu hään loikkas pellonojaa kun toiset män eteepäi. Taistelun äänet alko jo loppua, hään vaan makas ojas seläällää ja alko peloissaa nählä viimmeseltää harskoi : pilvis ol näkyvänää kaks mustaa palloo, toinen muuttu vähä vähält valkoseks, lopult ne o] molemmat valkoset. Ja silloi tul kaks valkoist vierast sotilast. Ne ol ollu Hartolast, hään sai siit jälestpäi kuulla. Toinen niist meinas ammuta hänen heti sihin ojaa, toinen sanokii eikä ammuta, tää on niin rehellisen näköi mies. Silloi hään ojens pyssyää, sano tässon teitille pyssykii, ei ol ammuttu, ei siin ol eles ollu kuulaakaa. Vangit, niikun hänetkii, vietii kansakoululle, sinne valkoset perusti esikunnan. Haavottunnehien silontapaikka ol ollu Tuuvankiven luonna. Otto ol ollu vaan muutaman päivän niil siin vankiin mut siit pääs jo kotii.
Parolaa kuulu valkosien kärki joukkoo majottunnee. Valkosiil ainakiin ol hyökkäykses "koo-koo", parin tunnin ajan kuulu hyvin sakiaa konekiväärin rätinää. Punasiil ol Pyöriäl tykkikii, se hyvin harvasee possahutti. Taistelu kuulu aina Nuolniemen Kellomäkee astikka, Jalmar Roitto minu sano siel kuunnellee. Sanotaa että silloi vapaussotan aikaan "langatont" ens kerta käytettii, sen ol keksinny nuor Tiikerstetti Elimmäelt. Tät haasto muutama vanha viel pari vuotta takoperin, ja kirjoiskii se on silviisii sanottu.
Taistelun aikaan täs yks emäntä ol männy potkokuoppaa hyvää piiloo, se kuoppa kun ol kaivettu rehutallin ale. Mut siel tulkii pelko, että jos nyt syttyy palamaa toi suur olkmäärä mikä tallii ol ahlettu, niin kuoppa kuumeniis niimpaljo että hään palais sinne. Yhtee potkokuoppaa ol taistelun alkaes viety Lahjakii, se ol silloi puolevvuolev vanha vaava. Mummo pan vastaa, ei tahtonnu tulla uunimpäältä pois, mut lopult sen ol taivuttava tulemaa kuoppaa. Mut vaari vaan ei tullu, olkkupoi se vaan kanto kartanol, vaikka tykkimiehet käski mänemää pois näkyviist piiloo.
Tuuvankivi
Tuuvankivi on vanhan Mäntyharjun tien pohjoispuolella noin 500 m nykyiseltä Essolta itään. Tuohikotissa vanhat ihmiset sanoivat kyyhkystä tuuvaksi 1900-luvun alkupuoliskolla ja 1800-luvulla, ehkäpä aiemminkin. Kiveä voitaisiin siis sanoa myös Kyyhkysten kiveksi, käytännössä ei ole kuitenkaan. koskaan niin sanottu. Perimätiedon mukaan kiven luona on lennellyt paljon kyyhkysiä ehkä pesinnän takia. Lähettyvillä on muinoin ollut myös tattaripelto, mistä linnut ovat voineet saada syötävää. Kansalaissodan viimeisissä vaiheissa Tuohikotin taistelujen aikana Tuuvankiven takana on ollut Valkoisen armeijan joukkosidontapaikka. Myöhemmin vietäessä lehmiä "vallan metsälle" ne vielä haistoivat ihmisveren tuoksun ja möyrysivät kiven luona ohimennessään.
RISTO KOLA
Tuohikotin kylävihko 1991
Tiedon keruu: Valkealan kansalaisopisto / Tuohikotin perinnepiiri
Painatus: Valkealan kansalaisopisto, Valkealan kulttuuri- ja kotiseutulautakunta
