Peril pattas siit viritettii pystyy paikallee ja 21.9.1924 ol valtavat paljastusjuhlat. Suojeluskuntalaisii ol tullu Mäntharjust ja Luumäelt ja Valkeelast, ja Tuohkolin omat pojat ol siin tilaisues kunniavartioon pattahan ympäril. (Siin ol alkuaa riukuaita mut myöhempää pantii rautaketjut.) Juhlalliist ohjelmaa ol pitkin päivää, niikun ilmotuksest näkyy. Yhlen puheen pit Mikkelist maister Cantell, joka ol haavottunnu täs taistelus, niin että ol toinen käs poikki. Opettaja Nikkilä ol mukaan, vaikkol jo koulutyössä ollu muual. Yleisöö ol monest pitäjäst niin paljo ettei ikinä ol muulloi niin paljoo ollu Tuohkolis kasal, koko kangas ol väkii mustanaa.
Siit myöhempiin vuoskymmeniin on piletty niit vuosjuhlii, 1938 ol oikeen suuret juhlat, lotat ol silloi varsinaisest järjestämäs, ja 1958 ol taas aika juhlat. 1968 olkii siit taistelun 50-vuotisjuhlat, komiat juhlat ol nekii, oltii pattahal ja kirkos ja palokunnantalol ja taistelumaastos ja koulul kenttälounahal, koko päivä juhlittii.
Katkelmia opettaja Elli Alatalon kirjoittamasta juhlarunosta
"Taistelujen kentällä”
Tuuli kiitää, myrsky mylvii, rautasade maahan lyö.
Kuulat lentää kivääreistä, taas on eessä surmantyö.---
Tämä lakeus, mi tässä silmäis eessä aukeaa,
myöskin todistavi sulle, kuink on kallis ollut maa
niille miehille, mi tässä vertaan eivät säästäneet.---
Kuudes vuosi umpeen vierii, kun on kevät koittanut,
kun tää kylä näytelmätä suurinta on katsellut,
kun nää kentät veri vihki, sankaruhrit pyhitti.---
Matkamiesi, joka saavut tätä paikkaa katsomaan,
tuokoon mieleesi tää patsas vapauden Suomenmaan."Tuohkolin taistelun muistomerkiks hommattii vuonna 1924 iso pattas. Kymellaakson ja Mikkelin Suojeluskuntapiirit ol mukaan rahallisest, pattas kun maksokii 18 000 markkaa. Kylää ol tammikuussa perustettu pattastoimikunta, opettaja Nikkilä ol ollu yks alullepanioist. Kivet tilattii Tampereelt Suomen Graniitti-nimisest louhimost. Itte pattaskiy ol kolmemetrii korkia, ja painoo niis ol kaikkiaa 6 000 kiloo.
Kivet kun tul junas Selämpään asemalle, siin täyty keksiä vippaskonstii, että ne julmat lohkarehet saatii kärrii. Parrien ja koljujen ja kaikellaisien putkirullien kans niit liikuteltii. Kymiyhtiö ol Hevosojan kartanostaa luvannu lainnaks rautalavetit, matalat Zrautapyöräset kiykärrit, siihin valjastettii kaks parii hevosii kerrallaa vetämää, kaik vahvempii hevosii kyliist. Kymilt ol annettu kaks hevoist ja Kääpäläst kaks. Yhtiön puolest ol työjjohtaja Liljanheimo muas, ja miehii ol paljo, ol esmerkiks Taavi Lantta, Nestor Laurila, Artturi Kola, Vihtori Laatu, Nestori Niveri ja Kääpäläst Alatalon Nestoor. Pitkält ei voinnu kerrallaa velättää, pyörät vajos syvää sellasen painon alla, tie o] pehmoist silloi ennen.
Ensimmäiseen päivään päästii Anttilan kankahalle ast, siihin täylyttii jättää yöks, hevoset ei enämpii jaksannu. Vahlit 01 vartios koko yön kiväärien kans, ol kuulunnu jostaa vähä vastustusmieltä. Toiseen päivään päästii Jalkomäen notkoo, mihkä taas yövyttii. Kuvat on otettu siin Jalkomäen notkon leiri], kuvaaja on ollu yloppilas Eino Henttu. Tulet ol tehty Siihin notkoo ja Liljanheimon rouva keittel kahvii, kuvaskii näkyy pannunee vasemmal. Tilantehes on varmast ollu suuren seikkaiJun tuntuu.
Kolmanteen päivään tuotii taas kymmenän värskii hevoist jatkamaa yritöst, mut ehän hevoset osa niin yhtaikaa vetää, ei päästy mäest ylös. Siit kasattii 70 vahvaa miestä ja ne käy kaik naruist vetämää, ja se onnesti niin että saatii lasti mäen päälle. Niin yksistuumin miehii kerty, vaikkol just kiirehellii viljalleikkooaika ja työtä jokahisel.
Tuohikotin kylävihko 1991
Tiedon keruu: Valkealan kansalaisopisto / Tuohikotin perinnepiiri
Painatus: Valkealan kansalaisopisto, Valkealan kulttuuri- ja kotiseutulautakunta
