Tohtuor Saulo Kepsun tutkimuksien mukaa Tuohkolis ol 1500-luvun puolvälis viis taloo : Henttu, Inkilä, Kola, Lantta ja Niveri. Joku sata vuotta myöhempää Mäkelän rustholli käsitti koko Heikkilän kylän. "Sotilaspiiri rakens sen paikan", lukee jossaa. Venäläi sotamies tul siit Siihiv vävyks vai puuskaks, mut siit paikka jäikii tyhjäks. Many Huovila (1864-1938) tul siihin Kinansaarest vaimoo kans, sa ol sukujaa Marja Simola (1871-1949).
Perimätielon mukaa Pyöriäl ol ensiää vaan yks talo, ja neljä perettä asu siin yhles, neljä veljäst perehiee kans, Yks tupa vaan ol ilman etehiist siin. Siit rupesvat jakamaa. Yks veljä jäi sihin paikkaa Vanhalaa, yks muutti uutea paikkaa josta tul Korppila, toinen toisee uutee josta tyj Ylä-Viuho, ja Pekko läks paikkaa mikä sai nimeksee Ala-Viuho, Siint on aikaa veikkosei. Yks kerta sotamiehet, lieks na ollu venäläisii vai mitä, ne kuitee kiusas jotaa vanhaa mummoo. Ala-Viuhon Pekko kuul avuhuulot ja män kattomaa. Muuta kättäpitempää ei ehtinny ettiä sekun polkas uunkolan varren poik ja sil huitel sotamiehii ja osu silviis että yhlelt puhkes silmä. Silloi Pekko katto parahaks lähtä Sylämmaalle piiloo ja siel täytykii olla kauvan.
Vaaran arkistos on sellai muistiikirjotus, että kun venäläi sotaväk ol Tuohkolin kasarmiil niin ne tek kaikellaist pahaa. Ne otti lapsiltakii marjatuohkosii väkisten. Mut yks poika noukkikii "riisieli nasakanmarjoi" tuohkosehee. Kersantti luul niit lillukoiks ja otti ja söi. Sen kiel ja koko pää turpos hirviäst ja sai sairastaa kauvan.
Heikkilän kylää on Myllymäen suoruukki ja siellon ollu Keisarin talli. Se ol ollu aikonaa Myllymäen tupa ja keisar ol siin tuvas silloi syönny kun matkustel. Seinäs ol ollu mahlottoman vanha vuosluku leikattuun, se ol tuvarrakentanisen vuosluku ollu, ja se ol näkynny viel siel heinätallis. Nyt on jo hävitetty Keisarin tallikii.
Mettä-Rämäl on Piispankolollähle. Seutu kun ol kuulunnu Mikkelin hiippakuntaa niin piispa ol täält kulkennu. Ellun kohlast tie tul Poronkallioille ja siint siit Myllynäelle. Piispa män hevosel ja kysy missä ois juottopaikka ja niittyy häne hevosellee, se kun ol ollu kesäi aika. Siint lähtehest se ol antannu hevosee juola, kun se kulk ratsul Mikkelist Kotkaa ja Haminaa.
Heikkiläs taas on Poikakallio ja se on nimee saannu siint kun siel on syntynny poika. Naisiil kun ei ollu äitiyslomii; työssä vaan pit raataa, niin siinnäpähäv vaan ol sattunnu poika syntymää, kunka se ol sit ei enään tielä.
Heikkilän Mäkelämmäel Nuuttilan kartanol on erikoi merkki hakattu pihakallioo. Sanoovat sen on maammittarit hakkoittan” nu liki puoltoistsata vuotta takoperin, silloi kun tekvät enstää sellaist ratasuunnitelmaa, ettois Savorrata lähtenny Kaipiaisist ja pyhkinny täst Tuohkolin kautta. Minkäkhälla! Kaupunk tääkii jo ois jos rata tul sihin mihkä meinattii?
Tuohikotin kylävihko 1991
Tiedon keruu: Valkealan kansalaisopisto / Tuohikotin perinnepiiri
Painatus: Valkealan kansalaisopisto, Valkealan kulttuuri- ja kotiseutulautakunta
