Kapinatalveen tul pakko-oton aika vähä molemmil puolil, kun ei vapaehtosii riittänny jokahisee taistelupaikkaa ja vartioo. Silloi monet miehet män karkuu, kuka läks mihkäkii. Heikkilän kylänkii ohitte män vahvat lalut pohjosee päi, yhtenää män suksmiehii. Huhtikuun neljänstoist päivä ol, kun getu-veljän kans ehlittii Halmenniemen kansakoulullen, oltii hihletty Sarkasej jäätä ja sielt niin. Siekkelin Riku ja Inkilän Tanel ol jo siel ja monta muuta. Kuivalaisii, maunolaisii, rämäläisii ja Uulest Maunost miehii ol männynnää jo päivää ennen. Valkosien esikuntaa ol siin, suojeluskuntamiehet vei pojat salii kysymätä sen enämpii mitä myö tahlotaa. Näkötarkastus pilettii ja pantii nimet kirjoi. Kaikist tul het sotamiehii, vaikka kaik pojat ol hihtänny vaan niikun punasilt karkuu.
Aamupäiväl myö sinne oltii mänty ja iltapäiväl jo lähtii Tuohkottii sen kyylin kans. Sotatoiminta-aluehelle kun oltii tultu, niij jouluttii sotakomennon alaseks. Sotaherra kysy että kuas lähtee oppahaks sissipartiolle Tuohkottii. Inkilän Tanelii ja Kolan Artturii ne enstietää pyys, mut ne ei tahtonnu lähtä. Mie olin siit partion muas yksin tuohkottilaisii. Taavetist Luumäen poikii ol yks, yks ol Mikkelist, yks Hermusist Wihtori Tynys ja muut Lavansaarest. Yli kakskymment miestä ol, taikka kahleksan meittii ol vaan sellasii poikapahasii, kahlenkymmenän vanha olin. Ei sentää tarvinnu hihtämäl lähtä takaspäi, hevosii ol viis, reet ukkoi täytee. Johtaja ol Martti Taube, se män ratsuhevose]l elelt.
Hevoset kun ol jätetty likel kylää piiloo, niim mie ja se poika Taavetist mäntii Uutelaa koputtelee ikkunoi. Ens ne pelästy mut siit tunsvat min ja rauhottuvat. Uutelan pihas 0] joka ainua yö ollu punasien vartio, mut sinä yönnä ei ollukkaa. Ne vartiot ol nyt VPK:n talol, Kolan kasarmin kentäl, maantiellä keskikyläl ja Lanttan majatalon elikkä Tokvorssin talon luonna, missä niillen esikunta ol. Myö pojat vietii tielot johtajille ja ne läks omii töihii. Taavetin pojan kans myö jouluttii kipuamaa lankapylvähää katkomaa puhelillangat poik, ettei punaset pääsiis hälyttää apuu Valtolast eikä niit varoittamaa, siel kun ol niillen varmistusjoukkoi.
Tolppa ol jäässä, mut nuoruen voimmil myö ravuttii ylös. Piev viila ol taskus millä se hiulas lankoi poik. Ol siint tolpast palokunnantalolle hyväst yl puol kilometrii matkaa, niin ei ne vartiat kuullu että myö rytistii tolpas. Ei sit tielä mitä oliis tapahtunnu jos punaset oliis sil hetkel tullu. O] minukii kiväär annettu, mut ei sit tielä oliisko siin ollu valmis ampuamaa jos ne oliis alottannu, ens kertaa kun ol sellases tilantehes. Tolpal vaan oltii ja silloialko kumu kuulua.
Majatalol partiosissit heitti ranaattii, yks ainua niist lens sisää, toiset sattu ikkunarampkoi. Ison makasiinin punaset laitto itte tulee lähtessää ja siin siit palo kaik kartanot (= pihan kaikki rakennukset). Kolme vankii partio vei punasist mukahaa kun lähtii taas Halmenniemii kohlen. Sielt myö jouluttii elellee Partakoskelle pariks viikoks sotaharjotuksii ja siit jo tapeltii Saitaipalen kirkol. Lappeen kautta jouluttii siit Kaipiaisii, mistä marssittii Haminaa. Sielt kohta tuotii junal Inkeroisii ja siint taas vietii Kotkaa, mistä siit vähän ajan päästä kotiutettii. Se ol se sota."
Kertonut NESTORI NIVERI, s. 1897.
Tuohikotin kylävihko 1991
Tiedon keruu: Valkealan kansalaisopisto / Tuohikotin perinnepiiri
Painatus: Valkealan kansalaisopisto, Valkealan kulttuuri- ja kotiseutulautakunta